Kivesniemeltä kansalle

Näin aikoinani kotimatkalla kotiin bussissa metro-ilmaisjakelulehteä lukiessani mainoksen, jossa kerrottiin kehitteillä olevan uraa uurtavan paskakirjan kirjoittaminen ja jutussa pyydettiin kaikkia halukkaita lähettämään kokemuksia liittyen kyseiseen aiheeseen. Harille näitä on jokunen vuosien varressa sattunut joten valkkasin yhden, puin sen sanoiksi ja lähetin annettuun osoitteeseen. Vuosi tästä tuli ilmoitus siitä, että juttuni on valittu kirjaan ja vielä puoli vuotta tästä, nökötti postiluukun alla lattiallani uunituore Paskakirja. Kyseinen tarina on nyt kopioitunu tähän suoraan edellä mainitusta kirjasta mitään muuttamatta. Kyseessä 100% aito tarina ja koska se on omani, minulla lienee myös lupa sen julkaisuun. Joten tässä olkaapa hyvät:

---------------

Olin noin kahdenkymmenen ikävuoden kohdilla löytänyt baarista varsin vetävännäköisen tytön ja päätynyt hänen luokseen. Yö meni varsin herkissä merkeissä, mutta jossain vaiheessa Nukkumatti teki tehtävänsä.

Herätessäni havainnoin nopeasti, että olemme kyseisen tytön asunnossa ja tyttö kehrää tyytyväisenä vieressä. Järkyttävän krapulan lisäksi myös massiivinen paskahätä teki itseään tykö. Harkitsin hetken, arvaako tytön pienehkössä yksiössä käydä purkautumaan täydellä voimalla. En missään nimessä halunnut tytön heräävän vain huomatakseen, että edellisyön prinssi suoltaa "laavaa" kuin Etna konsanaan. Moinen harkinta pyyhkiytyi mielestä kuitenkin kuin itsestään, kun ensimmäinen vaunu oli sukeltamassa tunnelista ulos.

Onhan se selvä, että alkoholissa edellisyön marinoitu ruho ei liiku gasellin askelin, mutta onnistuin tyttöä herättämättä pääsemään hänen ylitseen tukevalle maalle ja siitä heiluen vessaan. Ehdin jo huokaista helpotuksesta iskiessäni luisevan perseeni porsliinille. Ensimmäinen ohjus oli jo siilossa, kun kauhu valtasi aivojen lisäksi koko vartalon. Vasemmalla roikkui vessapaperitelineessä viimeiseen paperiin kynitty hylsy.

Koetin epätoivoissani kaivaa ympäri vessan kaapit, laatikot, purnukat ja kaikki mahdolliset piilot - ei mitään. Ei auttanut kuin tempoa pillifarkut takaisin päälle. Rynnin takaisin kyökin puolelle. Etsin paniikissa parista kaapista vessapaperia, ei mitään. Sen jälkeen keittonurkkauksesta talouspaperia, ei löydy. Olin valmis hyväksymään sanomalehdet, aikakausilehdet, kasvinlehdet, aivan sama. Mitään ei löydy.

Toivo oli jo lähestulkoon heitetty ja henkinen valmistautuminen jonkinnäköisestä kasvojen menettämisestä aloitettu, kun onni vihdoin kääntyi. Tytön työpöydällä huoneen kulmassa pilkotti vaatekasan alta pino jonkinnäköistä paperia. Kaivoin pergamentit esiin vaatekasan alta ja silloin palasi eilisillan keskustelut kirkkaana mieleen. Tyttö opiskeli vaatesuunnittelua ja nämä näyttivät perusjannunkin silmään vaateluonnoksilta eli "sketseiltä". Moraalipeikko alkoi painostaa uhkaavasti juuri, kun olin löytämässä ratkaisun. Hetken uhrasin vielä taistelulle: Omat sukat vai luonnokset, sukat vai luonnokset, sukat vai luonnokset? Sitten tempaisin sketsit kainaloon ja syöksyin vessaan.

Ilon kyyneleet valuivat noroina, kun laskin maanvyörymän kakkoseksi jättävällä teholla lastia valkoiseen nieluun. Kasvot kyynelissä, pönttö aivan täynnä ihmisjätettä, housut tuskin edes puolitangossa, sadan desibelin äänellä ja nyrkissä puristettuna muotoiluinstituutin vaatesuunnitelmat, en voinut kuin miettiä, että nyt kun olisi tv-kamerat ikuistamassa.

Taistelun jälkeen takki oli niin tyhjä, että en voinut muuta kuin käydä palauttamassa käyttämättä jääneet luonnokset omalle paikalleen ja poistua asunnosta hyläten samalla suunnitelmat pyytää tätä mukavaa ja kaunista tyttöä ulos uudemman kerran. Huonon omantunnon ja infernaalisen krapulan keskellä olo oli silti levollisempi kuin koskaan, totaalinen raukeus valtasi kehoni.

Mies, 26, Helsinki

---------

Paskakirja, Like 2007

Krapula on siitä mielenkiintoinen aihe, että se koskettaa tavalla tai toisella jokaista suomalaista. Yleensä krapula kipsahtaa omalle kohdalle, mutta myös sivustaseuraajan osa on toisinaan äärimmäisen vaikea. Tiedemiehet, kansanparantajat ja mitä ihmeellisimmät konitohtorit ovat jo vuosisatoja, ellei jopa vuosituhansia, yrittäneet selvittää krapulan tieteellistä kaavaa.

Edelleen selvittämättä on, mistä krapula kaiken kaikkiaan johtuu ja eritoten millä ihmeellä sen voisi aukottomasti parantaa. Jokainen meistä kokee tuon yllättävänkin tutun vieraan eri tavoin. Siinä missä toinen nautiskelee krapulan oikeuttamasta velttoilusta, toinen syö katkeraa kalkkia manaten viinakset alimpaan helvettiin itkiessään vessan viileällä, laatoitetulla (olipas nokkela tuplamerkitys…ööö) lattialla yhä uudestaan ja uudestaan.

Toisille krapula on pieni häivähdys eilisestä, joka hulahtaa aamujöötin, tieteellisen termein krapulapaskan mukana Suomineidon kliiniseen ja tekniseltä tasoltaan vertaistaan hakevan viemäriverkoston syövereihin. Harvemmin sitä tulee muuten miettineeksi siinä aamupalaksi munavoileipiä tehdessään, että siinä sitä itse asiassa porisee keitinvetenä tuusulalaisen paperi-insinööri Simon tislattu krapulapaska. Sillä niin hieno on tuo insinöörien rakentama vedenpuhdistusketju, että jopa jäykinkin scheissejäte saadaan formuloitua maailman puhtaimmaksi juomavedeksi. No, tarttee kuitenkin muistaa että joskus sitä saattaa silti jokin mennä vahvasti reisille jopa tässä insinööritermein kuvattuna ”pomminvarmassa” ratkaisussa, jonka johdannaisena Nokialla saattaa pukata pientä ripulointi-epidemiaa, mutta pääosin paska sulaa atomeiksi aivan kuten pergamentteihin on suunniteltaessa piirretty!

Toisessa ääripäässä krapula saattaa merkitä usean päivän äärimmäisiä ponnisteluja vaativan selviytymistaistelun. Hari on saanut seurata edellä kuvatun kaltaista kuolintaistelua yllättävänkin läheltä ja useasti. Kyseistä elämän ja kuoleman välistä playoff-kamppailua seuratessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi ihminen on vapaaehtoisesti ajava itsensä tähän tilaan. Kerrankos sitä erehtyy ja shîllä lailla, mutta jos sama kaava toistuu viikosta viikkoon, vuodesta toiseen niin voidaan jo esittää se huulille automaattisesti pykivä kysymys: missä on pihvi (org. wheres the meat)? Mikä saa aikuisen ihmisen ajamaan kerta toisensa jälkeen lusikka pohjassa tiiliseinään? Kuten useimmat hetken sisintä tutkittuaan huomaavat, syitä on yhtä paljon kuin ryyppykertoja ja niitähän on paljon.

Viisaimmat, käsi ylös kuinka moni tähän joukkoon voi yhtyä, ovat jopa nähneet valon ja löytäneet Harin vanhaa tuttua jalkaväkikorpraali Hitleriä lainaten ”piipongelman lopullisen ratkaisun”. Piip-sanan tilalle voi tässä yhteydessä huoletta insertoida krapula-termin. Tämä yksinkertaisen nerokas konsepti kantaa ruotsalaiselta jämäviinakselta kalskahtavaa nimeä absolutismi, joka kansankielellä myös lasiin sylkemisenä tunnetaan. Pitänee kuitenkin muistaa, että moisen valaistuksen on kokenut aniharva, joten marginaalina se tässä yhteydessä unohdettakoon.

Harin korviin on vuosien varrella kantautunut mitä erilaisimpia ehkäisy- sekä selviytymiskeinoa kankisen hoidossa. Joku luottaa ennaltaehkäisyn voimaan lipitellen illan mittaan joka toisen lasin vettä viinaksien seassa, poikkeavan kotiin lähtiessään Jaskan grillin kautta hakemassa lihamukin, Iskenderin ja vielä tuplajätin kotimatkaa varten sekä ennen sänkyyn menoa heittävi huiviin jos jonkinlaiset buranat, suolistosalpaajat, vitamiinipommit sekä kalanmaksaöljyt.

Mutta kuten kaikki kunnon grogiveljet tietävät, edellä mainittua kaavaa polkee ainoastaan vihoviimeisimmät metroseksuaalit ja muut yhtä niljakkaat huithapelit. Tosimies vetää menovettä kaksin käsin ja kun se ei tunnu riittävän, niin naapurin aina avulias Risto ”Reilu-Risto” jeesaa tarvittaessa lisäkädellä. Kotiin tullaan, jos tullaan, siitä mistä milloinkin tuntuu. Joskus vedetään nelivedolla putkan kautta kotipahnoille, toisinaan naapuri ohjaa taas kerran kiltisti omalle ovelle kun aamuyöstä postiluukusta lorisee tuoreen aamuhesarin pääle se niin kutsuttu kostokusi. Ja sen kerran kun päättää kokeilla arveluttavankin hintahtavalta soundaavaa ”syyää eka” -metodia niin eiköhän ole aamulla toinen puoli päästä yhtä sinistä jauhelihaa. Ihan vaan sen takia, että tuli nälissään heiteltyä kaiken maailman kotidemarit ja muu ihmissaaste siitä grillin luukulta hevon vittuun arpomasta.

Tästä voidaankin tulla siihen hataraan yhteenvetoon, että keinosta riippumatta ja laadusta tinkimättä (jumalauta HK, mä tartten ne sponsorirahat) jokainen on lopulta oman onnensa seppä mitä tulee krapulasta selviytymiseen.

Harille krapula on aina ollut melko häilyvä käsite. Parhaiten asian tilaa kuvannee sanat väsymys ja luovuus. Hari on muun muuassa oksentanut elämänsä aikana huolimattoman metsurin kahden käden sormilla laskettavan määrän ja tähän lukuun on laskettu mukaan oksennustaudit sekä eräs surullinen kerta kun Hari erehtyi kääntämään kanavaa juuri sillä samaisella hetkellä kun Riitta Uosukainen mehusti ja maustoi viimeisen päälle Liehuva liekinvarsi -kirjansa iljettävimpiä kohtia joita kehtasi nimittää eroottisiksi leikeiksi. Siinä ei ainakaan näköradion kautta kuultuna ollut jumalauta mitään eroottista! Vieläkin meinaa vartalo vatkata krapulapizzat väärään suuntaan ruokatorvessa sitä muistellessa.

Kuten niin moni muu, Hari toteuttaa (ihme humpuukiohjelmienkin esiin nostamaa) varsin yksinkertaista kolmen P:n taktiikkaa. Sillä harvoin on moinen kanada visiteerannut Kivesniemen residenssiä, jota ei olisi Paskan, Panon ja Pizzan kolmiyhteydellä kuitattu. Joskus sitä ihan vaan itseään virkistääkseen ja leikittelyn hauskuudesta vaihtelee järjestystä mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin, mutta usein sitä huomaa silti loppupeleissä tämän krapulan oman lähetyssaarnaajan olevan vaan se paras järjestys.

Haluaisin vielä tähän loppuun lisätä varoittavan sanan. Joskus sitä saattaa ihmispolo ajautua siihen tilaan, että fyysinen krapula on naurettava vitsi tässä tosimiesten pelissä, kun mukaan astuu reippaamman ryypiskelyn johdannaisena normimaailman päälleen kääntävä henkinen kauhun epätasapaino. Tämä ilmiö saattaa joillekin liemiveikoille olla tuttu myöskin lääkärijargontermillä Delirium tremens.

Tässä vaiheessa onkin yleensä otettu jo muutakin kuin mummonmehua ja rasvatonta piimää. Nyt puhutaan siis kunnon Sinolin kittaajien kotitaudista. Näillä kohdin mukaan astuu keinoista viimeinen. Paino sanalla viimeinen, sillä tästä ratkaisusta harhapolulle eksynyt ex-kohtuukäyttäjä (”kohtuuvella mie oon aina ottannu”) saa usein päälleen hienon koristellun puuhaarniskan ja oman huonosti ilmastoidun yksiön. Tässä tarkoitetaan siis niinkin harmittomalta kuulostavaa lääkettä kuin krapularyyppy. Tässä vaiheessa, ja nyt nelisilmät jumalauta tarkkana siellä monitorin ääressä, kannattaa olla äärimmäisen varma mitä tekee. Jos tälle tielle lähdette niin muistakaa vanha valon nähneen profeetan ohje numero uno ja samalla ainoa ohje:

” Krapulan parantaminen viinalla on yhtä tarkkaa hommaa kuin ripulin parantaminen piereskelemällä!”

Tähteinväliseltä katkaisuklinikalta tarinoi reportterinne,

Hari Kivesniemi

Pistipä tuossa kavereiden kanssa peruspakettimatkalla käyneenä sen verran vihaksi, että ajateltiin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja perustaa oma matkatoimisto. Minun tehtäväksi jäi laatia ensimmäinen mainoskampanja nopeahkon toiminnanaloituksen saavuttamiseksi. Ja kun Haria pyydetään, Hari tekee.

===================

ANANASMATKAT

Ananasmatkat on uusi matkatoimisto kaikille reipashenkisille vekkuleille jotka haluavat lomaltansa jotain ihan muuta kuin mihin peruspakettimatkat pystyvät. Lähtökohtaisesti Ananasmatkat lähtee siitä mihin muiden matkatoimistojen eväät loppuvat.

Ensialkuun toimintaa käynnistetään rehellisen irstailla bilematkoilla ja siitä toimintaa lähdetään viemään asiakkaittemme toiveita mukailevaan suuntaan. Ohjenuorana Ananasmatkoilla noudatetaan vanhaa teksasilaista sanontaa - rahalla saa mitä vain. Meillä asiakas on lähes aina oikeassa (vittumaisimmat kusipäät poisluettuna) ja jos kohta matkanjärjestäjän sana on laki niin asiakkaankin toiveita kuunnellaan tarpeen vaatiessa.

Olit sitten rahaton opiskelijapummi tahi järjettömän rahavuoren päällä istuva hillokeisari - Ananasmatkat tyydyttää tarpeesi. Meillä mielikuvituskaan ei kelpaa rajaksi.

Oletko arkisin jakkupukuun pukeutuva uraohjautunut citysinkku? Onko euron kuohuviinilasien lipittely Bakersissa töiden jälkeen mukahauskojen duunikavereiden kanssa nähty? Olisiko aika ottaa yhteyttä Ananasmatkoihin? Maistuisiko kunnon rehellinen panoloma Karibianmeren vielä turistisoimattomilla saarilla? Pamputuksen lomassa voit pulahtaa smaragdin sinivihreään veteen palmurannalla, jossa ei ole länkkäriä nähty sitten kolonisaation. Illalla siemailet mojitoa rantapatiolla auringon laskiessa meren valtaaman horisontin taakse maalaten taivaanrannan verenpunaiseksi taistelukentäksi. Paikalliset suklaanväriset puolijumalat odottavat kutsuasi palvelemaan sinua kaikilla jopa mielikuvitukselle liian keksiäiden keinojen arsenaalilla. Jopa itse Peter Andrén sixpackin halventava keskivartalo kuultaa öljylampun valossa kuin suklaakuorrutuksen saanut Lapin vaaramaisema. Jätä kaikki käytännön asiat Ananasmatkojen visionäärien haltuun ja katkaise arki. Anna muiden hoitaa paskahommat sen aikaa täällä loskassa ja tee vihdoin jotain erilaista elämässäsi.

Vai oletko kenties persaukinen hipinretku, jonka mottona toimii "raha on vihreää ja kasvaa vaatekaapissa tehdasvalon alla". Ei hätiämitiä. Raha ei ole este. Pienilläkin tuloilla saadaan räätälöityä helposti itsesi näköinen matka. Ananasmatkojen mukautuvuus on tässäkin suhteessa omaa luokkaansa. Tarvittaessa reissu suoritetaan soluttautumalla perinteisemmän matkatoimiston matkalle, jossa julkeasti otetaan silavat eli kuljetukset, majoitukset jne. päältä, mutta varsinainen matkaohjelma toteuttaa sinun ja mahdollisten ystäviesi tarpeita. Kun luonnonvaalea elämäntapaläski lähtee polttamaan nahkaansa Turkin aurinkorannalle, niin sinä matkustat viehättävässä seurassa imeskelemään minareettihuutajien parasta vuoristokukkaa. Tai jos satut olemaan enemmän toimintaloman tarpeessa, niin peruspirkon ja -jorman laputtaessa Lontossa katsomaan London Bridgeä, sinä ja kaverisi toteuttavat jokaisen miehen unelmaa painumalla paikallisderbyyn Arsenal - Chelsea ja matsin jälkeen reipashenkisen huligaanitappelun kautta paikalliseen pubiin jääpussi silmän alla maistelemaan herkullista pinttiä. Kerro siis toiveesi ja halusi - Ananasmatkat hoitaa loput.

Voisiko kenties unelmasi olla jotain sellaista mitä et uskalla ääneen lausua - et äitisi kuullen, mutta et ehkä edes parhaimpien kaveriesi kuullen. Onko mielihalusi jotain semmoista mikä määritellään nyky-yhteiskunnassa ehdottoman kielletyksi, ehkä jopa sairaaksi? On onnen päiväsi, saavuit sateenkaaren päähän - Ananas pelastaa sinut. Sillä vaikka lehmän ampuminen singolla tuomitaan täällä päin palloa eläinrääkkäykseksi (mitä se ei tietenkään ole, sillä sama nauta kokee todellisen rääkkäyksen vasta siinä vaiheessa kun siitä aletaan tehdä pitkällä prosessilla lihaherkkuja skandinaavisen kulinaristin ruuansulatukseen), Kambodzassa tämä voidaan hoitaa diskreetisti muutamalla dollarilla, joten rahaa jää vielä muuhun hummailuun yllin kyllin! Onko suomalaisen sianpotkan maku alkanut tympiä? Eikö kalakukko tipukkaan enää vanhaan malliin? Tiesitkö, että Amazonian sademetsissä ihmisen liha on edelleen suurinta juhlaherkkua - paikallista chateaubriandia! Et ehkä tiennyt, mutta nyt tiedät. Jos mielesi siis tekee kerran elämässä maistaa kunnon ihmis-nötköttiä - ota puhelin käteen ja kilauta Ananasmatkoille.

-------

Ananasmatkat - kotiin palaa eri henkilö

=================

Onko muita matkaan lähtijöitä?


Galaksien väliseltä tuntemattomalta alueelta raportoi intergalaktinen kirjeenvaihtajanne,

Hari Kivesniemi

Juolahtipa tuossa mieleeni taas kerran uusi bisnesidea krapulan stimuloivassa atmosfäärissä. Nythän on niin, että henkilöjoukolla x, jolla kuva tulee näköradioon kaapelia pitkin eikä terestriaali-intruusiona, koittaapi melko tylsät ajat 1.3 lähtien jos ei ole digiasiat kondiksessa.

Juteltuani erään kaverini kanssa jolla edellä mainittu tilanne kuumottaa hetikohta nurkan takana, totesin löytäneeni itseni jälleen kerran tilanteesta jossa laupias samarialinen allekirjoittaneen kapeahkossa, mutta notkeassa hahmossa on auttavi pulaan joutunutta sadun prinsessaa tässä horisontissa kangastelevassa bittikatastrofissa. Eikä siinä mitään, harvoin pääsee supersankareista vain sänkynsä yökasteleva nörtähtävä nelisilmä, nykyajan reikäkorttioperaattori, tuntemaan itsensä edes pienissä määrin hyödylliseksi sekä samalla entreseeraamaan kauniin neidon kotipesään ja vieläpä kerrankin täysin kunniakkain aikein!

Ja kerrankun sitä innostuu oikein kunnolla, heittää aivot jälleen kerran yhden sakkolenkin millä aikaa järkevä ajatus jo pakenee seuraavalla ampumapaikalle ja sitä tulee laukoneeksi niitä asioita mistä äiti aina jaksoi muistuttaa pitämän vaikenevan. Esimerkkitasolla voisi siis mainita, että lupasin rehvakkaasti digiasioden ohella laittaa myös kaikki muut tarpeet kuntoon eli toimia ns. täyden palvelun miehenä. Toki mainitsematta jäi, että tässäkin taka-ajatuksena oli puhtaasti käytännön asiat. Love Wagonin eli tuttavallisemmin "sinkkupojan kuuraketin" imemä nafta on näinä päivinä hinnoissaan. Edes uuden mantereen Mussolini, Ykä Puska ei ole saanut tinkimättömällä työllään pidettyä kerosiinin hintaa siedettävällä tasolla. GO YKÄ ja jatka taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta sillä välin on ruokapalkalla orjuutetun aikakautemme prostituoidun hieman vilkuiltava pengarnan perään - suunnitelmatalous tekee paluutaan muotiin!

Näin ollen ajattelin, että lyödään kaikki kärpäset yhdellä rivakalla off-suihkauksella. Itsevarmana kaverina päättelin, lukuisista (etupäässä) naispuolisten "hyvän päivän tuttujen" vastaväitteistä piittaamatta, että kyllä meikäpoika voi lätkäistä tyytyväisyystakuu-tarran tämän tuotteen kylkeen, kuului siihen sitten minkä tahansa aparaatin tahi toosan sorkkiminen.

Suunnitelma tuntui jo itsessään varsin nerokkaalta, mutta voivoi kun niin moni räkäposki jättää hommansa aina puolitiehen. Ei sillä, etteikö se minulle sopisi sillä tällöin meikäläisen markkinapotentiaali kokee kovan luokan indeksikorotuksen. Mutta kuten on spesifisesti määritelty jokaisen itseään kunnioittavan pornopergamentin ensimmäisellä sivulla ensimmäisessä lauseessa: "Älä ikinä ennen ajoin pidä tuulettaman ennen kuin lasti on suussa!" Joten vein ajatusta rohkeasti hieman eteenpäin ja päädyin siihen ainoaan oikealta tuntuvaan ratkaisuun, tässähän voisi hyvinkin olla potentiaalia täyttämään sikailun aiheuttamaa akuuttia ja kroonista kassavajetta.

Eli idea kaikessa lyhykäisyydessään on siis seuraava. Digimies a.k.a. meikä tulee kotiisi pistämään digiasiat ja muijan kuntoon! Ajattelin lanseerata kamppiksen seuraavien markkinalauseiden siivittämänä:

"Poksi ja muija kuntoon!"
"Älä katkaise visuaalista tyydytystä, kutsu kaapeli-erikoismies paikalle!"
"Jätä vaikeat hommat (tekniikka ja vaimo) ammattilaiselle!"

Ja koko paskan kruunaa kivitalon korkuisen kirjaimin Hesarin etusivun mainoksessa kahvit aviisille ryöpsäyttävä lupausmainen otsikko:

DIGIMIES TULEE!


Galaksien väliseltä tuntemattomalta alueelta raportoi intergalaktinen kirjeenvaihtajanne,

Hari Kivesniemi